ei yksin meidän säädyssämme, vaan kaikeksi onnettomuudeksikansankin keskuudessa, on tuskin yhtä, joka ei ennen avioliittoonastumistaan olisi ollut naimisissa jo kymmenesti, ehkäpä sadasti, tuhannestikin, kuin mikä Don Juan.
"Nykyään, totta kyllä, on, – olen kuullut ja nähnyt, – puhtaitanuoria miehiä, jotka tuntevat ja tietävät, ettei se ole leikkiä vaansuuri asia.
"Jumala heitä auttakoon! Mutta minun aikanani ei ollut ainoatakaansellaista kymmenestä tuhannesta. Ja kaikki tietävät sen, muttatekeytyvät tietämättömiksi. Kaikissa romaaneissa kuvaillaanyksityiskohtia myöten sankarien tunteet, lammikot ja pensaat, joidenluona he kulkevat; mutta kun kuvaillaan heidän suurta rakkauttaanjohonkin neitoon, ei sanallakaan mainita siitä, mitä ihaillunsankarin elämässä aikaisemmin on tapahtunut: ei sanaakaan hänenkäynneistään porttoloissa, kamarineidoista, keittiöpalvelijattarista, toisten miesten vaimoista. Jos onkin niin säädyttömiä romaaneja, niin niitä ei anneta lukea, ei ainakaan niiden, joiden ennen kaikkeatarvitsisi tämä tietää, – nuorten tyttöjen.
"Aluksi neidoille näytetään sellaista naamaa, kuin sitäsiveettömyyttä, mikä täyttää puolet kaupunkiemme, maakyliemmekinelämästä, ei olisi lainkaan olemassa. Sitten totutaan tähänteeskentelyyn siinä määrin, että vihdoin aletaan itse vilpittömästiuskoa, että kaikki olemme perin siveellisiä ihmisiä ja elämme täysinsiveellisessä maailmassa. Tytöt, poloiset, uskovat siihen aivantodenteolla. Niin uskoi minunkin onneton vaimoni. Muistan vielä,kuinka sulhasena ollessani näytin hänelle päiväkirjani, josta hän saitietää, vaikkakin vähäisessä määrässä, entisyyteni, ennen kaikkea – viimeisen suhteeni, jonka hän olisi voinut saada tietää muilta jajonka senvuoksi katsoin välttämättömäksi saattaa hänen tietoonsa.Muistan hänen kauhistuksensa, epätoivonsa, hämminkinsä, kun hän saisen tietää ja käsitti kaiken. Näin, että hän silloin olisi tahtonutpurkaa välimme. Ja miksi hän ei sitä tehnytkin!.."
Posdnishev päästi taas omituisen äännähdyksensä, otti kulauksen teetäja istui hetkisen äänettömänä.
VI
"Mutta ei, näin on sittenkin parempi, näin on parempi!" huudahti hän."Sain ansioni mukaan! Mutta siitä ei ole kysymys. Tarkoitukseni olisanoa, että petettyjä ovat ainoastaan onnettomat tyttöparat.
"Äidit kyllä tietävät asian, varsinkin ne äidit, jotka heidän miehensäovat kasvattaneet, tietävät sen mainiosti. Ja teeskennellen uskovansamiesten puhtauteen toimivat tosiasiassa aivan toisin. He tietävät, millä koukulla pyydystävät miehiä itselleen ja tyttärilleen.
"Sillä me miehethän vain emme tiedä, koska emme tahdo tietää, muttanaiset sensijaan tietävät sangen hyvin, että ylevin, runollisin, kuten sitä nimitämme, rakkaus ei riipu siveellisistä ansioista, vaanfyysillisestä läheisyydestä ja sen ohessa hiuslaitteista, puvunväristä ja laadusta. Kysykää tottuneelta kiemailijattarelta, jokaon asettanut päämääräkseen miehen kahlehtimisen, kumpaan vaaraanhän uskaltautuisi ennemmin: siihenkö, että hänet sen läsnäollessa, jota hän koettaa hurmata, saataisiin kiinni valheesta, julmuudesta, vieläpä siveettömyydestä, vai siihen, että hän esiintyisi tällemiehelle huonosti tehdyissä ja rumissa vaatteissa, – jokainen heistäepäröimättä valitsisi edellisen. Hän tietää, että meidän puheemmeylevistä tunteista on valhetta, – että meille on tarpeen vainruumis, – ja senvuoksi annamme anteeksi kaikki halpamaiset teot, mutta emme epämuotoista, mautonta, rumaa pukeutumista.
"Kiemailijatar tietää sen, jokainen viaton tyttö tuntee senvaistomaisesti, kuten sen tajuavat eläimetkin.
"Siksi ovat inhottavia nuo Jersey-takit, nuo paljaat olkapäät,käsivarret, milt'ei täysin paljaat rinnat. Naiset, erittäinkinne, jotka ovat käyneet miehen koulussa, tietävät varsin hyvin, että keskustelut ylevistä asioista ovat – keskusteluja, ja ettämiehelle on merkityksellistä vain ruumis ja kaikki se, mikä saasen esiintymään pettävimmässä, mutta samalla houkuttelevassavalossa; ja toiminta on sen mukainen. Sillä jos heitämme syrjääntoiseksi luonnoksemme käyneen tottumuksemme tuohon iljettävyyteen jatarkastamme ylempien luokkiemme elämää, sellaisena kuin se todellaon, kaikkine häpeämättömine julkeuksineen, niin eihän se ole muutakuin yksi ainoa haureuslaitos… Ette myönnä sitä? Odottakaahan, niin todistan", sanoi hän estäen minut puhumasta. "Te sanotte, että meidän yhteiskuntamme naisilla on toiset harrastukset kuinporttolain asukkailla, mutta minä väitän ja todistan, ettei niin ole.Jos ihmiset ovat erilaisia elämäntarkoitukseen, elämän henkiseensisällykseen nähden, niin se erilaisuus kuvastuu ehdottomasti heidänulkokuoressaankin, ulkokuorikin on erilainen. Mutta katsokaa heitä,noita onnettomia ja halveksittuja, ja ylhäisimpiä säätyläisnaisiamme: sama vaateparsi, sama ulkonainen esiintymistapa, sama hajuvesienkäyttö, käsivarsien, olkapäiden, rinnan paljastaminen, samallatavalla pingoitetaan vaate esiintyönnetyn istuinseudun kohdalla, samahimo jalokiviin, kalliisiin, kiiltäviin helyihin, samat huvitukset, tanssit ja musiikki ja laulu. Samoin kuin nämä houkuttelevat kaikinkeinoin, samoin nuo toisetkin. Ei minkäänlaista erotusta. Tarkoinmääriteltäessä on vain sanottava, että lyhytaikaisia prostituoitujatavallisesti halveksitaan, pitkäaikaisia – tavallisesti kunnioitetaan".
VII
"Niinpä minäkin jouduin Jersey-takin ja kiharain muodostamaan ansaan.
"Minut oli helppo pyydystää, koska minut oli kasvatettusellaisissa olosuhteissa, jotka kasvattavat rakastuvia nuoriamiehiä kuin kurkkuja höyrylavoissa. Sillä eihän meidänkiihoittava, ylellinen ravintomme, samalla kuin kulutamme elämämmetäydellisessä ruumiillisessa joutilaisuudessa, ole mitään muutakuin järjestelmällinen himon lietsoja. Kummastelkaa, tahi olkaakummastelematta, niin on asia. Enhän itsekään aivan viime aikoihinsaakka sitä lainkaan tajunnut. Mutta nyt sen olen nähnyt. Siksipäminua kiduttaakin, ettei kukaan sitä tiedä vaan puhuvat sellaistapötyä kuin tuo äskeinenkin rouva.
"Tilani läheisyydessä työskenteli keväällä talonpoikia rautatietöissä.Vähäisen talonpojan tavallisena ravintona on leipä, kalja ja sipuli;hän elää, on reipas ja terve, tekee helppoa peltotyötä. Hän tuleerautatielle, saa päivälliseksi ruuakseen suurimopuuroa ja naulanlihaa. Mutta hän kuluttaakin tämän lihamäärän 16-tuntisessa työssäkantaen tavaraa 30 puudan painosta. Ja hänen vointinsa on sama kuinsitä ennen maalla. Mutta meillä, jotka syömme kaksi naulaa lihaa, lintua ja kalaa ja kaikenlaatuisia lämmittäviä ruokia ja juomia, – mihin se meillä menee? Aistillisiin hurjisteluihin. Ja vaikka semeneekin niihin, niin, jos varaläppä on auki, on kaikki hyvin; muttasulkekaa läppä, kuten minä tein silloin tällöin, niin heti syntyykiihoitus, joka keinotekoisen elämämme särmiön läpi kuljettuaanilmenee rakastumisena puhtaimpaan veteen, joskus platoonisenakin. Jaminä rakastuin, kuten kaikki rakastuvat.
"Kaikki oli käsillä: ihastus, sulontunne, runollisuus. Muttatosiasiallisesti oli rakkauteni yhdeltä puolen äitikullan jaompelijattarien ponnistusten ja toiselta puolen liiallisen ravintonija joutilaan elämäni tulos. Ellei olisi ollut yhtäältä, veneretkiä,ompelijattaria vartalosääntöineen j.m.s. vaan vaimoni olisi ollutpuettuna laskoksettomaan kapottiin ja istunut kotonaan, ja jos, toisaalta, minä olisin viettänyt säännöllistä elämää syöden vain senverran kuin työnteko vaatii, ja jos varaläppäni olisi ollut avoinna, sensijaan että se juuri siihen aikaan sattui olemaan suljettuna, – niin en olisi rakastunut, eikä koko asiasta olisi tullut mitään".
VIII
"Mutta nyt tulikin kaikki avukseni: oma tilani, kauniit vaatteet, onnistunut veneretki. Parikymmentä kertaa epäonnistunut, nytonnistui. Jouduin kuin kettu rautoihin. En puhu pilaa. Sillänykyäänhän avioliittoihin joudutaan kuin ketunrautoihin. Sillämiten on luonnollista? Tyttö on kypsynyt, hänet on siis naitettava.Sehän on sangen yksinkertaista, kun tyttö ei ole rujo, ja onnaimahaluisia miehiä. Sitenhän ennen tehtiinkin. Tyttö tuli sopivaanikään, vanhemmat järjestivät avioliiton. Siten tehtiin ja tehdäänvieläkin koko ihmiskunnassa: niin tekevät kiinalaiset, hindut, muhamettilaiset, niin tekee meidän rahvaamme; niin tekee vähintäänyhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia koko ihmissuvusta. Vain yksisadasta, me irstailijat, havaitsimme, että niin ei ole hyvä, jakeksimme uuden tavan. Ja minkä? Sen, että neidot istuvat