on. Pienokaista työnnettiinohi lastenvaunuissa, jotka vinkuen liikkuivat märällä hiekalla.Sitten meni ohitseni raihnas, keltatautinen ukko, joukkoenglantilaisia naisia, pappismies ja sitten taas itävaltalainenkenraali. Soittolavalle mennä laahusti vastikään Fiumesta saapunutsotilassoittokunta, ja soitto alkoi.
Oletteko koskaan ollut Abbaziassa?
Se on likainen slaavilainen pikkukaupunki, jossa on yksiainoa löyhkäävä katu, jonka poikki ei sateisella säällä saatapäällyskengittä kulkea. Olin monta kertaa ja aina liikutettunalukenut tästä maallisesta paratiisista. Mutta kun sittenhousunlahkeet ylös käärittyinä kuljin varovasti poikki kapean kadunja ikävissäni ostin sitkeitä päärynöitä vanhalta akalta, jokatunsi minut venäläiseksi ja sanoi "tshitiri" (neljä), "davatsat"(kaksikymmentä), ja neuvottomana mietiskellesäni mielessäni, minnemennä ja mitä tehdä, tapasin toisia venäläisiä, jotka olivat yhtäpettyneitä kuin minäkin, alkoi minua harmittaa ja hävettää.
Конец ознакомительного фрагмента.
Текст предоставлен ООО «ЛитРес».
Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.
Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.