mpty-line/>
Saša Tšekalov
Editor Marko Vesapuisto
© Saša Tšekalov, 2021
ISBN 978-5-0053-3223-3
Created with Ridero smart publishing system
Yöllä
Yöllä sumu
Peitti kukkulat lahden yläpuolella.
Tähti horisontissa
Kuten majakka
Vastaa sinulle etäisyydellä…
Tai ei sinulle.
…Et voi luopua.
Pettäminen ei ole parannuskeino.
Kotimaa tuntee
Spontaanin amerikkalaisen …
Vittu wigwam! —
Parempi etsiä pyhää Jordania —
Katsellen maailmaa omalla tavallasi:
Vaikka kaikki on keskinkertaista —
Liittyä ikuisesti jauhelihaan lihaan
Tykinrehuna, kyllä,
Mutta – lihana, lihana…
Mutta jos en ole lihaa,
Jotain muuta?!
…Maisemat alkavat muuttua kerralla.
Metsä ja vesi
Yöllä he käärivät sen,
Mutta aamulla —
Verho käännetään auki niin leveäksi
Ja paiste on niin mittaamatonta,
Että edes kukat eivät tuoksu!
Edes saalis!
…Ei, en ole kalastaja…
Mutta kykenen
Johtamaan laumaa kuin pastori —
Tai juhlien järjestäjä…
Salaa heitän pois
Sanamaailman passin.
Heittän pois jopa esineet,
Itsensä ajan lahjoittamat:
Veitsi, nuhjuinen viltti, tulitikut, kirves…
Yöllä tupakkasumu sulaa erityisesti.
Vieraat määkivät…
Ja surullinen pianisti
Soittaa pianoa itselleen.
Lyhyet kokoukset
Kamerat asennettu kaikkialle,
mutta ne eivät nauhoita ääntä
ja siksi
missään ei tule tallennetuksi,
kuinka asiakasjohtaja loukkaa minua
(tietysti osittain se tulee,
mutta loppujen lopuksi
kukaan ei osaa lukea huulilta)
vaikka kaikki näkisivät varmasti
kuinka tapan hänet
jos vain minulla olisi rohkeutta…
kuitenkaan minulla ei koskaan ole sitä.
…Huulet liikkuvat,
ja ehkä olisi järkevää lukea,
mitä he koko ajan kuiskivat
mutta näytön lumisade sakenee,
yhä enemmän,
yhä kovemmin —
eikä kukaan näe melkein mitään.
Tuoksu
Ostin kenkäkaapin käytävälle
ja nyt käytävällä
haisee juuri koottu puinen tuote
tämä haju vallitsee koko talon
ihana pistävä tuoksu käsitellyn puun
Suunnilleen samalta
se haisi missä palvelin armeijassa —
koska meidän sotilasyksikkö
sijaitsi
välittömässä läheisyydessä satamaan,
jossa nousivat taivaalle tukkikasat,
tukkivuoret
…suuri kaupunki suuren meren rannalla —
pestynä toiselta puolelta
vieläkin suuremmalla merellä:
metsän merellä.
Metsä – jota riittää hukkumaan siihen,
menetät peruuttamattomasti tien lisäksi
myös itsesi.
Ja jos tässä metsässä on polkuja,
niin vain ne,
jotka on tallattu
ilman kenkiä
polkuja, joita tehnyt ei ihminen —
ei ihmiselle.
Ja sen ympärillä tuoksuu puulle —
mutta tämä on
täysin
erilainen
tuoksu
Koputus
minä jaan, jaan, jaan tämän pimeyden
tasan pöydälle kokoontuneiden kesken
läsnä olevat ovat hiljaa
päät ovat painuneina,
lihakset ovat jännittyneinä
nyrkit ovat puristettuina
lähellä vasenta nyrkkiä – haarukka,
lähellä oikeaa – veitsi
mietitte milloin illallinen alkaa
jotta
voitte helpottuneina poistua pöydästä
kun se on ohi
tänä lomana
sinun täytyy kokeilla jokaista ruokaa
koska ei ole turhaa,
että kaikki auringonvalo
on vähitellen haihtunut täältä
koska luultavasti jossain vaiheessa
vieraat kokoontuivat pöydän ääreen
tähyillen kiihkeästi keskelle
puristivat vierustovereidensa käsiä
eivätkä päästäneet irti
edes kuoleman uhatessa
tai elämän
odottaen, odottaen kauhuissaan
paniikissa kuunnellen
milloin ensimmäinen koputus kuuluu
ja olisi mahdollista sanoa:
«Henki, joka on ilmestynyt meille,
ilmoita nimesi!»
…
en tiedä hänen nimeään
yritän vain jakaa
tämän tuskallisen odotuksen kanssasi
mutta en voi
vain