Скачать книгу

Marcus, nouse! —

      Näin surullist' en päivää ole nähnyt:

      Mua Roomass' omat pojat häväisevät! —

      No, hautaa hänet; sitten hautaa minut.

(Mucius lasketaan hautaan.)LUCIUS

      Tuoss' ystäväisi luona luusi maatkoot,

      Siks kunnes kumpus voittomerkit peittää!

KAIKKI (polvillaan)

      Jaloa Muciust' ei saa itkein surra:

      Ken hyveen eestä kuoli, maineess' elää.

MARCUS

      Mut – jättääksemme nämä synkät mietteet —

      Kuink' on tuo viekas goottein kuningatar

      Niin äkist' ylentynyt Roomassa?

TITUS

      En tiedä; tiedän vain, ett' on niin laita;

      Mut onko siinä juonta, tietää taivas.

      Hän velass' eikö suuress' ole sille,

      Jok' onneen moiseen hänet toi niin kaukaa?

      Hän varmaan jalosti sen palkitsee.

(Torventoitauksia. Toisesta ovesta tulevat Saturninus seurueineen, Tamora, Demetrius, Chiron ja Aaron; toisesta Bassianus, Lavinia ja muita.)SATURNINUS

      No, Bassianus, sinä voiton sait:

      Iloksi olkoon sulle morsiosi!

BASSIANUS

      Ja sulle sun: en sano enempää,

      Ja vähempää en toivo; hyvästi!

SATURNINUS

      Jos laki Roomass' on ja mulla valta,

      Niin sinä, petturi, ja puolueesi

      Kadutte vielä tätä ryöstöä.

BASSIANUS

      Se ryöstöäkö, omani jos otan,

      Oman kihlattuni, oman vaimoni?

      Mut Rooman laki tässä päättäköön;

      Sill'aikaa pidän mikä mulle kuuluu.

SATURNINUS

      Hyv' on; mua hylysti sa kohtelet,

      Mut tylysti sua pitelen, jos elän.

BASSIANUS

      Mun teostani tulee vastata

      Paraimman mukaan, vaikka hengelläni.

      Nyt sen vain sanon teidän armollenne —

      Sen olen Roomalle ma velkapää —

      Tään jalon miehen, Titus-sankarin,

      On kunnia ja maine häväistynä;

      Hän pelastaaksensa Lavinian

      Nuorimman poikans' omin käsin tappoi

      Sun tähtesi ja vihastuen siitä,

      Ett' antiaan ei vapaast' antaa saanut.

      Siis armoon ota hänet, Saturninus:

      Hän töissään sinua ja Roomaa kohtaan

      On ollut niinkuin ystävä ja isä.

TITUS

      Bassianus, sinä työni jätä rauhaan;

      Sinä ja nuo, te minut häväisitte.

      Vanhurskas taivas tietää sen ja Rooma,

      Kuink' olen Saturninust' ihaillut.

TAMORA

      Suur' ruhtinas, jos valtasilmäs koskaan

      Tamoraan armossa on katsonut,

      Niin kuule, mitä puoltamaton puhuu:

      Ma pyydän, armas, anteeks anna kaikki.

SATURNINUS

      Mitä, rouva? Tulin julki häväistyksi,

      Ja senkö kostamatta nielisin?

TAMORA

      Ei, Rooman jumalat mua varjelkoot,

      Ett' oisin syypää sinun häpeääsi!

      Mut kautta kunniani taata tohdin,

      Ett' ylvä Titus syytön kaikess' on:

      Tuo raivo on vain suora tuskan ilme.

      Ma pyydän, ota hänet armoihin;

      Älä hylkää turhast' oivaa ystävää;

      Äl' yrmein katsein riko hellää mieltä. —

(Syrjään Saturninukselle.)

      Neuvooni suostu, anna perään; salaa

      Kaikk' äkeys ja harmi: uusi olet

      Sa valtaistuimella istukas;

      Vähällä voivat patriisit ja kansa

      Tituksen käydä puolelle ja sinut

      Pois syöstä kiittämättömyyden vuoksi,

      Jok' on, näet, julma synti Roomassa.

      Pyyntööni suostu, jätä huoli mulle.

      Kun aika tulee, tapan heidät kaikki,

      Hävitän perheensä ja puolueensa,

      Tuon julman isän pettosikiöineen,

      Joit' armahtamaan poiuttani pyysin.

      Näkevät, mit' on antaa kadulla

      Kuningattaren turhaan polvistua. —

(Ääneen.)

      Tule, rakas; – tulkaa pois, Andronicus; —

      Vanhusta auta, mieltään virkistä,

      Sen muuten katsees hirmumyrsky murtaa.

SATURNINUS

      Oi, nouse, Titus! Keisarinna voitti.

TITUS

      Suur' kiitos teille, valtias, ja hälle!

      Uutt' antaa voimaa sanat nuo ja katseet.

TAMORA

      Nyt, Titus, liittynyt kun olen Roomaan

      Ja tunnustettu roomattareksi,

      Mun tulee keisaria hyvään johtaa.

      Niin, tänään, Titus, kaikki viha sammuu,

      Ja mulle kunniaks se olkoon, että

      Sovitin teidät ystäväinne kanssa. —

      Ma teidän puolestanne, Bassianus,

      Tein pyhän lupauksen keisarille,

      Ett' alistutte sekä mukaannutte. —

      Lavinia, – ja te, nuoret, – rohkeutta!

      Mun neuvostani polvillanne nöyräst'

      Anokaa majesteetilt' anteeksi.

LUCIUS

      Sen vannon keisarin ja taivaan nähden,

      Ett' aie oli sopuisimmin puoltaa

      Vain sisaren ja omaa kunniaa.

MARCUS

      Sen minäi kunniani kautta vannon.

SATURNINUS

      Pois vain, ja vait! Meit' älkää vaivatko.

TAMORA

      Ei, rakkaani, nyt ollaan ystäviä.

      Tribuuni lankoinensa polvistuvat;

      En kieltoon tyydy; rakas, katso taakses.

SATURNINUS

      Sun tähtes, Marcus, ja sun veljes tähden

      Ja armaan Tamorani pyynnöstä

      Suon