Macbeth. Уильям Шекспир

kiihtyneiden aivojeni luoma?

      Sun yhä näen, niin käsin tuntuvana

      Kuin tämän, jonka tässä paljastan.

      Sa näytät mulle tien, jot' aion käydä;

      Ja tuommoist' asett' on mun juuri tarvis. —

      Muun aistimiston narriks silm' on tullut,

      Tai vie se niistä voiton. Yhä näen sun,

      Terä, kahva täynnä veripisaroita,

      Joit' äsken niiss' ei ollut. – Tyhjää kaikki;

      Verinen teko vaan se silmissäni

      Näin kuvastuu. – Nyt toinen puoli maata

      On niinkuin kuollut; häijyt unet hiipii

      Makaajan luo läp' uudinten; nyt velhot

      Hekaten kalvaan uhrijuhlaa viettää;

      Ja laiha murha, vartijansa, suden,

      Kehoitus-ulvonnasta säikkyneenä,

      Kuin himokas Tarquinius, määränpäähän

      Salaisin rosvoaskelin kuin haamu

      Näin hiipivi. – Sa luja, vankka maa,

      Äl' askelteni astuntaa sa kuule,

      Ett' eivät itse kivetkin ne kielis

      Mun teistäni ja häiris tätä julmaa

      Yön rauhaisuutta, joka niille sopii! —

      Täss' uhkaan, ja hän elää: sanat vaan

      Ne kylmää leyhkää kuumaan toimintaan.

(Kello kilisee.)

      Nyt käyn, ja se on tehty; kello kutsuu.

      Tuot' älä kuule, Duncan: ääni sen

      Sun kutsuu helvettiin tai taivaaseen!

(Lähtee.)

      Toinen kohtaus.

      Sama paikka.

(Lady Macbeth tulee.)LADY MACBETH

      Mi heidät juovutti, mun rohkaisi;

      Mi heidät sammutti, mun tulistutti. —

      Vaiti – Hiljaa! – Huuhkain vaan se siellä huikaa,

      Se turman enne, joka huutaa julmaa

      Hyv'yötänsä. – Hän työss' on; ovi on auki;

      Kuorsaillen juopunehet vartijat

      Ivaavat tointaan. Moisen laitoin juoman,

      Ett' elämä ja surma kiistäkööt nyt,

      Ovatko hengissä he vaiko kuolleet.

MACBETH (sisältä)

      Ken siellä?

LADY MACBETH

                  Voi, heränneen heidän pelkään

      Ja tekemättä jääneen työn; – ei rikos,

      Vaan yritys se meidät tuhoo. – Vaiti! —

      Asetin valmihiksi miesten puukot;

      Ne huomasi hän kai. – Jos ei hän olis

      Isääni muistuttanut nukkuessaan,

      Min' oisin tehnyt sen. – Mun mieheni!

(Macbeth tulee.)MACBETH

      Nyt on se tehty. – Kuulitko sa mitä?

LADY MACBETH

      Yöhuuhkan huudon vaan ja sirkan laulun.

      Puhuitko sinä?

MACBETH

                     Milloin?

LADY MACBETH

                              Äsken.

MACBETH

                                     Alas

      Kun astuinko?

LADY MACBETH

                    Niin.

MACBETH

                          Hiljaa!

      Ken tuossa kamariss' on?

LADY MACBETH

                               Donalbain.

MACBETH (katsellen käsiään)

      Oi, näky surkea on tuo!

LADY MACBETH

                              Sa hupsu!

      Vai näky surkea!

MACBETH

                       Siell' unissansa

      Yks nauroi, toinen "murhaa!" huus, niin että

      Heräsi kumpikin: ma kuulin kaikki;

      Rukouksen sitten lukivat ja uneen

      Taas vaipuivat.

LADY MACBETH

                      Kaks siell' on nukkumassa.

MACBETH

      "Kies' siunaa!" huusi yks, ja toinen "amen!"

      Kuin nämä pyövelkäten' ois he nähneet.

      Kuunnellen heidän tuskaans', suustan' "ament'"

      En saanut, he kun sanoivat: "Kies' siunaa!"