otti teidät vastaan?
BOYET.
Navarrall' oli tulostanne tieto,
Ja valakumppaneineen oli valmis
Teit', armas neiti, vastaan ottamaan
Jo ennen tuloani. Sen vain tiedän,
Ett' ennen saatte kedoll' asua,
Ikäänkuin mikä hovin piirittäjä,
Kuin valastaan hän pyytää vapautusta
Ja teidät päästää tyhjään taloonsa.
Tuoss' on Navarra.
(Naiset panevat naamiot kasvoilleen.)
(Kuningas, Longaville, Dumaine, Biron ja seuralaisia tulee.)
KUNINGAS. Kaunis prinsessa, tervetullut Navarran hoviin!
PRINSESSA. Kauniin annan teille takaisin, ja tervetuliaisia en ole vielä saanut. Tämän hovin katto on liian korkea ollakseen teidän, ja tervetuliaiset aukealla kedolla liian alhaiset minulle.
KUNINGAS.
Hoviini olkaa tervetullut, neiti!
PRINSESSA.
No, ollaan sitten; viekää minut sinne.
KUNINGAS.
Anteeksi, arvon neiti! Valan tein.
PRINSESSA.
Avuksi, armon neitsyt! Hän sen rikkoo.
KUNINGAS.
En, ehdoin tahdoin, vaikka mailman saisin.
PRINSESSA.
Juur' ehdoin tahdoin.
KUNINGAS.
Tietämätön neiti
On valastani.
PRINSESSA.
Josp' ois herra samoin,
Niin tietämättömyydessään ois viisas;
Nyt viisaudessaan tietämätön on.
Pois isännyyden vannoitte, ma kuulin;
On kuolinsynti pitää moinen vala,
Ja synti sit' on rikkoa.
Mut anteeks, olen liian äkkituima:
Mun opettaa ei sovi opettajaa.
Suvaitkaa tästä nähdä asiani
Ja kiireest' antaa mulle vastaus.
(Antaa hänelle paperin.)
KUNINGAS.
Sen tehdä koitan mitä kiireimpään.
PRINSESSA.
Sen pikemmin ma pääsen lähtemään;
Rikotte valanne, jos tänne jään.
BIRON.
Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?
ROSALIINA.
Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?
BIRON.
Sen teitte.
ROSALIINA.
Tarpeetonta sitä silloin
On kysyä.
BIRON.
Noin raisu älkää olko.
ROSALIINA.
Syy teidän: kyselynne kannustaa.
BIRON.
Älynne noin jos laukkaa, pian uupuu.
ROSALIINA.
Ei, kunnes ratsastaja suohon suupuu.
BIRON.
Mik' aika nyt on päivää?
ROSALIINA.
Se, jolloin narrit räivää.
BIRON.
Eläköön posken verho!
ROSALIINA.
Ja alla poski terho!
BIRON.
Mont' ylkää saapukaan!
ROSALIINA.
Mut teidänlaist' ei vaan!
BIRON.
Siis minä mennä saan.
KUNINGAS.
Prinsessa, satatuhat kruunua
Isänne tässä väittää maksetuksi;
Mut se vain puolet siitä summast' on,
Jonk' isältäni sotalainaks sai hän.
Mut oletetaan, että hän tai me
On summan saanut, – jota emme ole, —
Niin viel' on satatuhat kruunua,
Jost' osa Guiennest' on vakuutena,
Vaikk' ei sen summan arvoinen se lie.
Isänne, kuningas, jos tahtoo siis
Sen osan maksaa, mik' on maksamatta,
Niin luovutamme hälle Guiennen
Ja majesteetin ystäviksi jäämme.
Mut tätä hän ei näytä tarkoittavan.
Hän tässä satatuhat kruunua
Takaisin vaatii, vaan ei puhu siitä,
Ett' tämän summan suorittamisella
Palauttais oikeutensa Guienneen,
Jost' ennemmin me päästä tahtoisimme
Ja ottaa satatuhat kruunua
Kuin pitää perin köyhtyneen Guiennen.
Jos isänne ei pyyteet, jalo neiti,
Sotisi järjen tunnustusta vastaan,
Niin somuutenne vastoin järkeäkin
Sais tunnustuksen sydämmeltäni
Ja tyytyväisnä palaisitte Ranskaan.
PRINSESSA.
Isääni, kuningasta, loukkaatte
Ja loukkaatte myös omaa mainettanne,
Kun näytte kieltävän sen saaneenne,
Jok' alttiisti on teille suoritettu.
KUNINGAS.
Sen vannon, siit' en koskaan ole kuullut.
Todistus tuokaa; takaisin sen maksan
Tai luovun Guiennestä.
PRINSESSA.
Sana pitää. —
Boyet, sen summan kuitit näyttäkää,
Jotk' antanut on Kaarlen, hänen isäns',
Erikois-uskotut.
KUNINGAS.
Ne tahdon nähdä.
BOYET.
Anteeksi, paketti ei ole tullut,
Joss' oli nää ja muutkin todistukset;
Mut