nähdä voi, ei puhutella miestä.
VIOLA.
Oi, sitä neittä palvella jos saisin,
Niin ett'ei tietäis maailma, ken olen,
Ennenkuin itselleni kypsyy aika
Sit' ilmaista!
KAPTEENI.
Tuo käynee tuskin päinsä.
Ei pyynnöt minkäänlaiset häneen pysty,
Ei itse herttuankaan.
VIOLA.
Sinulla, kapteeni, on käytös hieno,
Ja vaikka luonto usein saastaisuutta
Somahan kuoreen kätkee, luulen sentään,
Ett' ompi sulla sydän, joka vastaa
Tuot' ihanata ulkomuotoasi.
Nyt pyydän – runsaan siitä palkan saat —
Äl' ilmaise, ken olen, ja mua auta
Pukeumaan aikeheni mukaisesti;
Palvella tahdon tuota herttuaa;
Esitä minut eunukiksi hälle.
Et kadu vaivaasi: ma laulaa taidan
Ja toimittaa jos mitä soitonpuolta,
Niin että palvelijakseen kyllä kelpaan.
Kuin sitten käy, sen aika selvittää,
Vait'olostas vaan riippuu juoni tää.
KAPTEENI.
Te olkaa eunukki, mä mykkä oon;
Jos kieli juoruu, silmä soetkoon!
VIOLA.
No, kiitos vaan. Nyt näytä mulle tietä.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus
Huone Olivian talossa.
(Herra Topias Räihä ja Maria tulevat.)
HERRA TOPIAS. Mitä hittoja se sisareni tytär ajattelee, kun noin panee veljensä kuoleman sydämmelleen? Mure tuopi mullan karvan, se on vissi, se.
MARIA. Totta puhuen, herra Topias, teidän pitää tulla varhemmin kotiin iltaisin; sisarenne tytär, armollinen neiti, panee pahakseen noita sopimattomia aikojanne.
HERRA TOPIAS.
Pankoon hän, mitä panee.
MARIA.
Niin, mutta teille olisi omansa säädyllisempi elämäntapa.
HERRA TOPIAS. Omansako? Minä olen omani ja omissani liikun. Tämä takki on omansa juomatakiksi ja nämä saappaat samaten; ja jos ei, niin hirttäytykööt omiin rakseihinsa.
MARIA. Tuo juominen ja rentustelu tekee teistä lopun. Armollinen neiti puhui siitä vielä eilispäivänä, ja eräästä tuhmasta herrasta lisäksi, jonka tässä tuonais-iltana toitte tänne häntä kosimaan.
HERRA TOPIAS.
Kuka se? Herra Antreas Kälppäinenkö?
MARIA.
Sama mies.
HERRA TOPIAS.
Niin muhkeata miestä ei ole toista koko Illyriassa.
MARIA.
Mitä se tähän kuuluu?
HERRA TOPIAS.
Miks'ei? Hänelle tulee kolmetuhatta dukaattia vuodessa.
MARIA. Niin, mutta häneltä menee vuodessa kaikki hänen dukaattinsa: hän on aika hölmö ja tuhlari.
HERRA TOPIAS. Että kehtaattekin semmoista sanoa! Hän, joka soittaa väkiviulua ja puhuu kolmea, neljää kieltä sanasta sanaan ulkoa: hänessä on vähän älyniekan vikaa.
MARIA. Niin, todellakin, äly on hänessä vähän vialla, sillä, paitsi että hän on hölmö, on hän suuri riitapukari, ja jos hänessä ei olisi hiukan pelkurin vikaa, joka vähän hänen riidanhaluaan hillitsee, niin arvelevat älymiehet, että hän jo pian olisi vikapää kuolemaan.
HERRA TOPIAS. Nyrkkini kautta! Ne ovat konnia ja sadattelijoita, jotka hänestä sitä sanovat. Ketkä ne ovat?
MARIA. Samat, jotka väittävät sitäkin, että hän joka yö juopuu teidän seurassanne.
HERRA TOPIAS. Niin, juomalla sisareni tyttären muistoa: ja sitä muistoa aion minä juoda niin kauan kuin jaksan kaulaa kastaa ja Illyriassa on juotavaa. Pelkuri se on ja ämmä, joka ei sisareni tyttären muistoa juo siksi, että aivot pyörivät yhdellä varpaalla niinkuin hyrrä. Vaiti, tyttö, Castiliano vulgo, sillä tuossa hän tulee, se herra Antreas Kälppäinen.
(Herra Antreas Kälppäinen tulee.)
HERRA ANTREAS.
Herra Topias Räihä! Mitä kuuluu, herra Topias Räihä?
HERRA TOPIAS.
Rakas herra Antreas!
HERRA ANTREAS.
Jes siunatkoon teitä, kaunis velho.
MARIA.
Samaten teitä, herra.
HERRA TOPIAS.
Valtaus, herra Antreas, valtaus!
HERRA ANTREAS.
Kuka hän on?
HERRA TOPIAS.
Sisareni tyttären kamarineitsyt.
HERRA ANTREAS.
Hyvä neiti Valtaus, toivon saada lähemmin teihin tutustua.
MARIA.
Nimeni on Maria, herraseni.
HERRA ANTREAS.
Hyvä neiti Maria Valtaus, —
HERRA TOPIAS. Erehdystä, herra Antreas. Valtaus on samaa kuin lähentely, puhuttelu, kyöhäys, hyökkäys.
MARIA.
Hyvästi, hyvät herrat!
HERRA TOPIAS. Jos näin hänet päästät, Antreas, niin paras, ett'et enää koskaan pamppuasi paljasta.
HERRA ANTREAS. Jos näin täältä pääsette, neiti, niin paras, ett'en enää koskaan pamppuani paljasta. Kaunis naikko, luuletteko pöllöjä pitelevänne?
MARIA.
En, herraseni, minä en pitele teitä.
HERRA ANTREAS.
Mutta saatte, totta vieköön, kohta pidellä. Kas, tuossa on käteni.
MARIA. No niin, herra, ajatus on vapaa; mutta, kuulkaas, viekää kätenne maitokamariin juotettavaksi.
HERRA ANTREAS.
Miksi niin, sydänkäpyseni? Mikä on tarkoitus?
MARIA.
Se on vallan kuiva.1
HERRA ANTREAS. Soo! Luulenpa, ett'en ole semmoinen aasi, että voisin pitää käteni kuivana. Mutta mitä on tuo pila?
MARIA.
Kuivaa pilaa.
HERRA ANTREAS.
Onko teillä paljon sitä?
MARIA. On, herra, kaikki sormenpäät täynnä. Kas niin vaan, tuossa saatte kätenne takaisin, minä olen kuiva.
(Menee.)
HERRA TOPIAS. Ah, ritari, nyt tarvitset kupollisen sektiä. Olenko ikänä nähnyt sinua noin nujerrettuna?
HERRA ANTREAS. Ette sinä ilmoisna ikänä, luulisin, paitse milloin sekti on minut