Win-win -ajattelu. Veikko Saksi

presidentti Mauno Koiviston aikana olisi korkeatasoisista asiantuntijoista koostuva työryhmä selvittänyt palautuksen kustannuksia.

      Kirjekyselyn perusteella presidentin kanslia, valtionvarainministeriö, ulkoasiainministeriö ja Kansallisarkisto kielsivät tietävänsä mitään tällaisesta tutkimuksesta. Koivisto ei vastannut kysymyksiin (Saksi 2012K).

      Ei ole varmuutta, onko teetetty kustannusselvitys, josta tuottopuoli olisi jätetty pois. On mahdollista, että selvityksen on tehnyt virkamiehistä koottu työryhmä, jolloin sen toiminta ei ole vaatinut budjettirahoitusta minkään ministeriön momentilta. Samaan käsitykseen on myös Pekka Nevalainen tullut artikkelissaan (Nevalainen 2010).

      Ei tietoa Venäjän tutkimuksista

      Tiedossa ei ole Venäjällä julkaistuja teoksia tai tieteellisiä artikkeleita, joissa palautusta olisi käsitelty argumentteja perustellen tai muutoin tieteellisesti. Venäjän politiikassa ei ole Karjalan kysymystä, eikä se halua keskustella asiasta.

      Venäläisten sotilasjohtajien kannat ovat Susiluodon mukaan olleet kielteisiä (Susiluoto 2015K).

      MTV3:n kysely Viipurissa

      MTV3 teetti tammikuussa 1999 Viipurissa palautusmittauksen. Sen mukaan 34 prosenttia venäläisistä kannatti ja 57 prosenttia vastusti palautusta, jos alueen nykyiset asukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden.

      Jos nykyisten asukkaiden pitäisi muuttaa pois alueelta, kannatus putoaisi 17 prosenttiin ja vastustus nousisi 77 prosenttiin. (Wikipedia)

      Tämän selvityksen suurin ongelma on se, että Karjala merkitsee venäläisille yleensä Karjalan tasavaltaa.

      Halusiko enemmistö Viipurissa Suomeen?

      Neuvostoliiton romahdettua Aleksei Smirnov kertoi 15.08.2000 Keski- ja Itä-Euroopan tutkijoiden maailmankongressissa Tampereella, että Karjalan ja Viipurin asukkaille tehdyt kyselyt osoittivat, että he reagoivat innostuneesti ajatukseen siirtyä Suomen hallinnon alaisuuteen.

      Viipurin venäläisille tehdyt kyselyt osoittavat, että jopa 65 prosenttia viipurilaisista on valmis tällaisen maa-alueiden mukana tapahtuvaan siirtolaisuuteen (Valkonen 2000).