Utilitaristisen lähtökohta
Mikä on argumentin utilitaristinen lähtökohta? Tässä työssä hyödynsaajaksi on useimmiten ilmoitettu Suomi/suomalaiset tai Venäjä/venäläiset tai kansainvälinen yhteisö. Tämä karkea jako perustuu siihen, että valtiot ovat alueellisen kysymyksen toimijaosapuolia, mutta ilman kansaa ei ole valtiota.
Utilitarismi on tässä työssä monitahoinen asia. Bruce Bueno de Mesquitan mukaan valtiot toteuttavat johtajiensa politiikkaa (Bueno de Mesquita 2003).
Utilitaristiseen näkökulma on keskeinen tekijä myös win-win –ajattelussa. Tässä työssä valtion pääasialliseksi lähtökohdaksi on otettu kansalaisten näkökulma, ei eliitin tai valtiojohdon näkökulma.
Uusi argumentti todistettava
Vahvan, radikaalin ja uuden argumentin esittäjän tulee todistaa väitteensä oikeaksi. Sekä palautuksen puolesta että vastaan olevat argumentit tulee perustella. Ei riitä, että argumentti vain hyväksytään tai hylätään, se tulee myös osoittaa oikeaksi tai virheelliseksi.
1.3.4 Muutos ja win-win –tutkimuksen ongelmat
Tulevaisuuden trendit usein puuttuvat
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, eikä useaan asiaan liity luotettavia trendejä, joiden jatkuvuutta voitaisiin arvioida. Elämme erittäin nopeasti muuttuvassa maailmassa, minkä vuoksi selvältäkin näyttävä kehityssuunta voi muuttua odottamatta.
Tämän vuoksi useat vahvat win-win –argumentit on jäljempänä puettu ”voi aiheuttaa, voi johtaa, on mahdollista” tai muuhun mahdolliseen muotoon.
Globaali muutos on varmaa
Maailmamme elää globaalin muutoksen ja murroksen aikaa. Sopeutuminen on ongelmallista, koska olemme siirtymässä suhteellisen vakaaksi koetusta kylmän sodan tilasta ja sitä seuranneiden usein voimapolitiikkaan perustuvan tasapainon ja rauhan toiveiden ajasta epäselvään tulevaisuuteen.
Edessämme on uudenlainen maailmanjärjestys ja uudet vastakkainasetelmat psykologisine, taloudellisine, kylmine ja hybridisotineen.
Poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, turvallisuuteen liittyvät ja psykologiset muutokset ovat erittäin suuria, mikä osaltaan järkyttää hallintoja, instituutioita ja kansalaisia. Uutta tasapainotilaa ei ole vielä saavutettu.
Globaali valta siirtyy Aasiaan
Maailmanjärjestyksen muutoksessa poliittinen ja taloudellinen valta on siirtymässä Yhdysvalloista Kiinalle. Kiinan lisäksi myös muut BRICS-maat haluavat Jyrki Käkösen mukaan merkittäviksi globaaleiksi vaikuttajiksi (Käkönen 2013K), mistä johtuu vallan multipolaarisen tasapainon ongelmallisuus.
BRICS-maat ovat: Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. BRIICS-maista puhuttaessa mukaan lasketaan myös Indonesia.
Kuinka kauan siirtymään menee?
Kuinka kauan maailmanvallan siirtymisessä menee? Stratforin mukaan Kiinan talouden kasvuvauhti heikkenee dramaattisesti, joten vuoteen 2025 mennessä suurta muutosta ei ole odotettavissa.
Kiinasta ei ennusteen mukaan myöskään ole tulossa aggressiivista sotilasvaltaa. USA:n arvioidaan jatkavan yli sata vuotta sitten alkanutta taloudellisen ja sotilaallisen voiman lisäämistään.
USA:n ei uskota muodostuvan omnipotentiksi maailmanvallaksi, mutta sen odotetaan tuottavan vuosittain 25 prosenttia maailman vauraudesta. (Stratfor 2015)
Perustuvatko maailmanjärjestykset suurvaltojen etuihin?
Baylis et al. mukaan maailmanjärjestyksiä ei luoda vain suurvaltojen etujen pohjalta, vaan kansainvälisen järjestyksen legitiimin perustan ymmärtämiseksi (Baylis et al. 2008, 168).
Todellinen tilanne on todennäköisesti negatiivisempi, koska voimapolitiikka hallitsee maitten välillä ja utilitaristinen näkökulma riippuu asian selvittäjästä.
Länsidemokraattinen perspektiivi
Tässä työssä yhtenä lähtökohtana on se, että asioita katsotaan läntisestä ja demokraattisesta näkökulmasta, ei kommunismin, geopolitiikan, etupiiripolitiikan tai voimapolitiikan näkökulmasta.
Kuinka kauan maailmassa vallitsee länsisuuntainen ajattelu, ei ole relevantti kysymys tämän työn kannalta, koska lähtökohtana on varsinaisen win-win –ajattelun toteuttaminen. Sen periaatteet eivät riipu vallitsevasta maailmanpoliittisesta tilanteesta, vaikka toteutusmahdollisuudet ovatkin siitä riippuvia.
Muutos uhkaa instituutioita
Muutoksen vuoksi useat yhteiskunnat ja globaalit instituutiot kohtaavat vakavia kriisejä. Muutos merkitsee uusia haasteita ja nopeaa uudistumisvaadetta, mikä koskee myös instituutioiden toimintatapoja ja hallintomalleja.
Muutos voi edellyttää uusia instituutioita, elleivät vanhat kykene muuttumaan. Kyvyttömyys vastata muutoksiin johti esimerkiksi Kansainliiton lopettamiseen vuonna 1946.
Muutosreagointi on nopeaa
Muutokselle on olennaista nopeus ja kansalaisten aikaisempaa voimakkaampi reagointi, mikä havaittiin ”arabikeväästä 2010-2011” (Anais 2011A), muutoksista Venäjän mielenosoitusten rakenteessa, mutta myös väkivallan rajussa käyttämisessä omien asioitten ajamiseen (Wood 2015A).
Muutos näkyi USA:n 911-tapahtumissa, finanssikriisin nopeana eskaloitumisena maailmanlaajuiseksi tai EU-maiden ottamina suurina riskeinä Etelä-Euroopan EU-maiden puolesta.
Myös yrityspuolella tapahtuu nopeaa muutosta, mitä Bengt Holmström kuvaa seuraavasti: ”... maailmanlaajuinen murros, jonka veturina on osittain globalisaatio, mutta senkin takana on itse asiassa teknologinen kehitys eli digitalous. Kaikki peilataan digitalisaation kautta.” (Holmström A) Kuinka laajalle muutosvaikutus kaikkiaan ulottuu, selviää vasta ajan kuluessa.
Muutos luo momentumin
Muutos luo usein momentumin, suotuisan hetken, jolloin suuret ja odottamattomatkin asiat voivat tapahtua suhteellisen helposti ja nopeasti.
Momentum kestää usein vain suhteellisen lyhyen ajan, minkä Jyrki Käkönen on aluepalautuksen osalta syyskuussa 1991 ilmaissut: ”Karjala voi tipahtaa Suomen syliin kuin kypsä hedelmä” (Karjala-työryhmä 1995, 53).
Tämä ilmaus kuvaa hyvin momentumin yllätyksellisyyttä sekä siitä johtuvia muutoksia ja mahdollisuuksia. Momentum voi myös havainnollistaa muutoksen uhkatekijöitä.
Myös valtiorajat ovat muuttuneet
Valtioiden väliset rajat ovat vuosituhansien kuluessa muuttuneet. Perusteena on voinut olla sota, naimakauppa, sopimus tai jokin muu syy. Paul K Huthin mukaan aluekysymykset ovat suurin syy sotiin (Huth 2001).
Sodissa kyse on aina rajoista. Myös tässä tapaustutkimuksessa kyse on rajasta. Lähtökohtana ei ole sota, vaan rauhan ja yhteistoiminnan syventäminen win-win –ajattelun pohjalta.
Oman kodin ja maan menettäminen on Martin A Smithin mukaan ongelmia aiheuttava asia: ”Kodin menettäminen on yleensä hyvin traumaattinen kokemus, joka voi kestää pitkään” (Smith 2012).
Irja Malmiharjun evakkokertomus tuo myös esille lisää niitä syviä tunteita, mitä evakkous aiheutti. Tällä on monipuolinen vaikutus koko kansakunnan meemeihin eli pysyväismuistiin.
”Miten luja onkaan se side, joka sitoo minut lapsuuteni maisemiin, olen pannut sen merkille näillä kotiseutumatkoilla.