Kannas sekä neljä Suomenlahden ulappasaarta.
Valta on voimapolitiikan ydin
Valta on voimapolitiikan ajattelun keskiössä. Sen pohjalta valtiot kilpailevat keskenään ja sen perusteella niitä verrataan toisiinsa. Valtioita tulisi kohdella rationaalisina toimijoina, koska niillä on määrätyt preferenssit ja päämäärät.
Voimapolitiikan periaatteisiin kuuluu ajatus, että valtiot evaluoivat erilaisia vaihtoehtoja nolla-summa –pelin mukaisesti, jolloin kilpailijoiden saavutukset heikentävät tai vahingoittavat vastapuolena olevaa toista valtiota. (Buzan et al. 1998)
Win-win –ajattelu on siten voimapolitiikalle tuntematon käsite.
Anarkia ja voimapolitiikka
Alexander Wendt sanoo, että kaikki kansainvälisiä suhteita käsittelevät teoriat hyväksyvät, että anarkia on IR:n olennainen osa (Wendt 1999). Fred Chernoff toteaa, että ”Anarkia on piirre, joka sallii, ja ehkä jopa edistää, konfliktin eskaloitumista” (Chernoff 2007, 46-47).
Voimapolitiikan harjoittajat eivät näe ratkaisua sodan ongelmaan, koska anarkia (Sihvola 2005E ) on sodan suurin syy ja sen vaikutuksia ei voida rajoittaa (Chernoff 2007, 49).
Yhteistyö on voimapolitiikassa heikkoutta
Väkivaltaan perustuva noidankehä on anarkian mukaisten valtiosuhteitten vuoksi ongelmallinen, koska yhteistyötyöratkaisu olisi heikkouden osoitus. Voimapolitiikan harjoittaja ei usko, että moraalisilla arvoilla ja määräyksillä olisi olennainen merkitys.
Valtatavoittelun perustana sanotaan olevan valtion sotilaallinen turvallisuus. Sotilaallisella vallalla on keskeinen merkitys poliittisen voimapolitiikan teorioissa, koska voimakas valta on päätavoite hegemonian tai valtatasapainon saavuttamiseksi (Chernoff 2007, 48).
On hankittava lisää valtaa
Kansojen välinen historia on tältä pohjalta vuorotellen toisiaan seuraavia sodan ja rauhan jaksoja. Chernoff kutsuu tätä hobbesialaiseksi systeemiksi, jossa jokaista muuta toimijaa katsotaan uhkana ja ainoa keino jäädä eloon on hankkia kilpailijoita enemmän valtaa (Chernoff 2007, 48).
Hobbesialaisen systeemin näkökulmasta tapaustutkimuksena oleva Karjalan palauttaminen edellyttäisi, että Suomi tai Venäjä saisi siitä lisää sotilaallista valtaa.
Voimapolitiikka selvittää Karjalan menetyksen
Voimapolitiikka on ollut dominoiva tapa tutkia maailmanpolitiikkaa viimeisen sadan vuoden aikana (Baylis et al. 2008, 5).
Siksi sen avulla kyetään parhaiten analysoimaan syitä, miksi Suomi menetti Karjalan, miksi Neuvostoliitto käytti väkivaltaa tai sillä uhkaamista Suomea kohtaan ja miksi lukuisat suomalaiset eivät vieläkään halua tai uskalla keskustella palautuksesta.
Tässä tutkimuksessa win-win –ajattelu ja voimapolitiikka asetetaan vastakkain ja Karjalan win-win –palautuksen tapaustutkimuksella selvitetään, mihin tuloksiin päädytään eli kumpi politiikka on päättäjille, kansalle, valtioille ja kansainväliselle yhteisölle paras vaihtoehto.
1.3 Metodologisia valintoja
1.3.1 Metodologia
Voimapolitiikka on tullut takaisin
Maailmassa toimitaan jälleen enenevästi voimapolitiikan periaatteita noudattaen. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa kysytään, antaako väkivalta ja sillä uhkaaminen enemmän Suomelle, Venäjälle ja kansainväliselle yhteisölle kuin sellainen yhteistoiminta, jossa tähdätään kaikkien osapuolien voittoon.
Tämän asian selventämiseksi tapaustutkimuksena käytetään Karjalan win-win –palautusta globaalietiikan ja IR:n konteksteissa. Tavoitteena on luoda malli, jossa win-win –ajattelu on voimapolitiikan vastakohta.
Tämä tutkimus on kvalitatiivista ja hermeneuttista case-tutkimusta. Tutkimusote rakentuu positivismin periaatteelle. Tutkimuksen päättely on pääosin innovatiivisesti induktiivista. Hermeneuttisesta näkökulmasta tavoitteena ei ole rakentaa historiaa uudelleen, vaan esittää tulevaisuuden uusi win-win –vaihtoehto.
Totuutta etsimässä?
Tieteen tavoitteena on totuuden etsiminen, ei valheeksi todistetun asian toistaminen, mitä voimapolitiikalla yritetään usein tukea (vrt. Göbbels).
Historia voi avautua vasta vuosien kuluttua tapahtumista, eikä kipukohtia useinkaan osata, voida tai uskalleta avoimesti tarkastella heti tapahtuman jälkeen. Karjalan kysymystä ei esimerkiksi tarkasteltu heti pakkoluovutuksen jälkeen.
Tärkein kysymys silloin oli, miten evakot sopeutuisivat elämään muualla Suomessa ja miten tulisi toimia, jotta Neuvostoliiton uusilta hyökkäyksiltä vältyttäisiin.
Laadullista tutkimusta
Tämä tutkimus on luoteeltaan laadullista. Roope Raisamo näkee sellaisella tutkimuksella olevan useita vahvuuksia, jotka soveltuvat hyvin tiedontarpeen syventämiseen.
Laadullisen tutkimuksen heikkouksina Raisamo tuo esille tekijöitä (Raisamo 2006), jotka kytkeytyvät myös palautuskontekstiin. Laadullisen tutkimuksen vain muutamien tapauksien ongelmaa on tässä rajoitettu esittämällä runsaasti argumentteja.
Skenaariotekniikka apuna
Vaikka tämän tapaustutkimuksen lähtökohtana ovat noin 70 vuotta sitten tapahtuneet asiat, tutkimus tähtää tulevaisuuteen, minkä vuoksi tulevaisuuksien tutkimisessa on käytetty skenaariotekniikkaa.
Skenaarion rakentamisen yksi keskeinen tekijä on muutos. Muutos tapahtuu vääjäämättä, sillä globaali maailma, jokainen valtio ja ihminen elävät muutosprosessissa.
Mihin prosessi johtaa, ei ole tiedossa, mikä tekee skenaariosta tulevaisuuksien hahmottamisessa mielenkiintoisen välineen. Muutoksen yhtä tulosta kuvataan tässä tutkimuksessa momentum-käsitteellä.
1.3.2 Win-win -tapaustutkimus
Miksi Karjala on valittu tapaustutkimukseksi?
Perustelut sille, miksi Karjalan win-win –palautus on otettu tämän tutkimuksen tapaustutkimukseksi, ovat moninaiset. Tämä tutkimus osoittaa, että Karjalan win-win –palautus tuo monipuolisesti esille win-win –argumentit Suomelle, Venäjälle ja kansainväliselle yhteisölle.
Se tuo esille myös suuren joukon ns. traditionaalisia argumentteja, joilla palautusta on viime sodista alkaen pyritty vastustamaan.
Palautusta kannattavien henkilöiden leimaaminen idealisteiksi tai kylähulluiksi on voimapoliittinen näkökulma ja argumenttivirhe, koska leimaaminen kohdistetaan henkilöihin, eikä varsinaista asiaa perustella.
Tapaustutkimukseksi ei ole mahdollista ottaa esimerkiksi liennytystä, rauhantutkimusta, konfliktien ratkaisemista tai keskinäisen riippuvuuden teorioita tai malleja, koska ne eivät kuvaa todellista win-win –toimintaa. Pelkät positiiviset piirteet eivät ole sama asia kuin täysipainoinen win-win –yhteistyö.
Miksi hakea esimerkkiä kaukaa?
Tapaustutkimukseksi ei myöskään ole järkevää ottaa esimerkiksi Kuriilien, Setomaan, Königsbergin, Mantshurian, Spratly-saarten, Bolsoi Usuriski –saaren tai muiden vastaavien alueitten palautusta, koska nämä eivät tuo yhtä selvästi esille win-win –näkökulmaa kuin Karjalan palautus.
Lisäksi esimerkiksi Saksa ja Japani katsotaan hyökkääjävaltioiksi, joten niiden asema on erilainen kuin Suomen. Miksi esimerkki tulisi hakea mahdollisimman kaukaa, kun aivan vieressä on